Nettikiusaaminen

Päätin itsekkin ottaa hieman kantaa nettikiusaamiseen, joka tällä hetkellä on tullut esiin blogeissa ja Helsingin sanomat julkaisi artikkelin aiheesta "Läski, joka rääkkää hevostaan"-someraivo saa kilparatsastajatkin jopa lopettamaan lajin. Itse seuranneena taka-alalta nettikiusaamista esimerkiksi hevostalli.net:ssä, on aika ala-arvosta ja väkisin väännettyä haukkumista muiden blogien kirjottajia kohtaan. Miksi tahallaan tarvitsee ymmärtää tekstiä väärin? Miksi tarvitsee haukkua toisten toimintatapaa hoitaa hevosensa? Sä ratsastat ihan väärin, hevonen ei oo rento, miksi teet noin? Lista on pitkä jos jatkaa näiden tyylisillä kysymyksillä.. Provosoitumalla saat lisää suolaa haavoihin ja se mitä enemmän yrittää perustella asioita "kiukuttelijoille" saat uuden kiukkuryöpyn aikaiseksi, koska hakevat lisää juurikin väkisin moitittavaa ja kierre jatkuu. 

Itse en ole omalta osaltani tai blogiani kohtaan kiusaamista kokenut, ja ehkä siihenkin liittyy se koska en ole niin suosittu blogimaailmassa. Piilokettuilua on ollut havaittavissa ja ymmärrystä väärin kommenttien perusteella, tiedä sitten mistä niityltä on uuden kukkasensa heinähattuunsa hakenut. Yritän mahdollisimman selvästi ja tarkasti kirjoittaa tekstini, jotta jokainen mahdollisesti sen ymmärtäisi oikein tai edes oikealla tavalla. Kestän kyllä kritiikkiä, mutta se miten asia kirjoitetaan mulle onkin erijuttu, en ala olemaan kenellekkään mieliksi, koska tää on mun blogi, kirjoitan vastaukseni samaan tyyliin takaisin, jos mulle ollaan kiva, olen kiva takaisin. Mun perus luonnekkin on tämä, eikä koske vaan blogia.

Kaikesta ei kannata provosoitua, jos tiedät huhun olevan väärä, voi tätä katsoa läpi sormien hymyillen ja miettiä vastaako vaiko ei. Huomioimatta jättäminen on ehkä parhain keino tälläisiin, blogisi saa olla just sellainen miten haluat sen olevan, ja asetuksista löytyvä kommenttien valvonnasta on hyötyä, jonka itsekkin otin käyttöön. Tämä ei kuitenkaan estä muilla palstoilla olevaa juttuja, faktahan on se. netissä puhutaan. 

By: Niki

Kertokaa omat kokemuksenne? Miten saitte  ilkeilyn loppumaan?

Tilanne päivitystä

Nyt voin sanoa vihdoin, vihdoin, Vihdoin tää kone toimii! Teki tietokoneelle hyvää olla todella kauan täysin koomassa, vuokraajani kaveri tuli eilen tätä kurkkaamaan meille, käynnisti koneen normaalisti, mä näpyttelin salasanan ja tadaa, kone avasi kaikki tiedostot ja ohjelmat näkyviin, ihanku ei olisi ollutkaan mitään vikaa.

Meillä loppui työt Uudessakaupungissa, joten päätimme muuttaa takaisin Turun keskustaan. Ollaan oltu kaks vuotta pois täältä ja nyt jo ahdistaa ruuhkat ja ihmispaljous! Eihän ukissa tälläistä ollut, ja kaikkein parasta oon nyt sopivalla hetkellä lähellä Odia.. Onneks kaikki on nyt lähellä, kaverit pääsee kyläilemään useammin ja pääsee itsekkin heille kaffettelee, pääsen pitämään marraskuussa tyttärelleni ja itselleni synttärit kun on isompi asunto.

Sitten, mites Odi?...

Odin kanssa käytiin viime maanantaina klinikalla tutkimuksissa. Löysin Odin n. kuukausi takaperin laitumelta ontuvana, ei kävellessä, mutta liinassa ravissa. Kun kotikonstit ei auta enää, ja tuo ontuminen paheni ja oli parempi, paheni, oli huono ja hyvä, mutta epäpuhdas, en jaksanut enää odotella ja halusin vastauksia hetimiten, soitto Odin omalle eläinlääkärille. Aika klinikalle saatiin onneksi nopeasti, voi luoja kuinka paljon ihminen voi vaan joka kerta jännittää hevosen lastaamista.. Vaikka tiedän et Odi saadaan koppiin. Täytyy kyllä nyt sanoa, huomaa kyllä, että Odia ei ole pitkään aikaan kuljetettu, lastaus ei mennyt nappiin yhellä yrityksellä vaan kymmenellä, meni kuitenkin ja päästiin matkaan hyvissä ajoin.

Eläinlääkärimme aloitti tutkimalla käsin jalat ja tunnusteli putkahtaneita liikaluita, josta olin kertonut. Niitten kanssa ei pitäisi tulla ongelmia ja puikkoluun alapuolelle ilmestynyt peukalonpään kokoinen nestepattikin oli sanonut hyvästi, koukistajajänne ja hankkari ei reagoinut enää puristuksiin. Aloitetaan puuduttamalla (en muista enää nimeä) kavion ja vuohisnivelen väliset jänteet -> ontuminen jatkui, puudutettiin vuohisnivel -> ontuminen jatkui, tehtiin nelipistepuudutus ->ontuminen poistui vasemmasta etujalasta, mutta oikea etujalka ontui pienesti, melkeimpä näkymättömästi. Taivutettiin kummatkin etujalat alhaalta ja polvista -> oikea etujalka reagoi alhaalta. Suuntana röntgeniin, se kertoikin loput, joten ultraamista ei tarvittukkaan.

Tuomiomme on vasemman etujalan puikkoluu on murtunut ylhäältä ja alhaalta, onneksi samalta puolelta. Miksi se ei reagoinut taivutustestiin? Kiputila on poissa jalasta. Tää saadaan kuntoon, puikkoluuhan on se ylimääräinen osa jalassa, mutta vie aikaa parantumiseen. Ainoa asia mistä meinasin tippua polvilleni oli " oikeassa etujalan vuohisnivelessä on.......alkava nivelrikko". 

Kahden kuukauden täysilepo ja metacamia turpaan. Kysymykseni heräsi, milläs laitat ikiliikkujan karsinalepoon kahdeksi kuukaudeksi, hmmm et mitenkään. Radikaali ratkaisu, Odin tarha puolitettiin, mutta niin että pääsee ympäri ämpäri, paraneminen voi mahdollisesti pitkittyä, mutta parempi niin, kuin että kuoppaisin Odin ähkyn takia, 

Odi nyt lomailee, vielä ei ole sekoillut, sitä odotellessa. Odin osalta esteille ei ole mitään asiaa, en halua pahentaa alkavaa nivelrikkoa, sehän ei parane ikinä. Itse en näe itseäni esteille, joten se ei mua haittaa, jos hinku pääseekin yllättämään, lainaan jonkun muun hevosta. Odin elämä jatkuu kouluhevosena tästä eteenpäin.

By: Niki

Pikaiset kuulumiset

Tauko teki kyllä hyvää, odista ei ollut mitään uutta kerrottavana, enkä halunnut jauhaa samaa asiaa. Nyt kun aika on vierähtänyt mukavasti, on mukavempi tulla tännekkin kertomaan kuulumisia. Odille kuuluu hyvää, jalka on pysynyt kunnossa edelleen, selkä on kivuton ja saanut lihaksia takaisin. Satulaa metsästellään, turhautuminenkin puskee läpi, mikään ei tunnu olevan millään tasolla hyvä tai sitten sekin jää pienestä kiinni. Tähän mennessä paras on ollut Prestigen Sydney, ei täydellinen. Viimisenä oljenkortena tilataan mittatilaussatula.

3 viikkoa sitten Odi pääsi laitsalle nauttimaan vihreästä ja uudesta poni kaveristaan, erottamaton parivaljakko. Odilla ratsastetaan normaalisti ratsastusvyöllä ja maastoillaan, vähän muutakin kuin kentällä pyörimistä. Esteitä en edes ajattele, haluan säästää jalkaa varmuudenvuoksi.

Olin wasaborgintallilla töissä vähän yli 3kk, siellä sain taas tuntumaa ja hyviä neuvoja ratsastukseeni Lauralta ja olen myös päässyt itseksenikin menemään. Eilen olin Emmin tunnilla aikuistenryhmässä vauhdikkaalla suomenheppasella. Viimeksi ratsastin Latvian sportilla ja tuntui että haluisin vähän vauhdikkaampaa alle ja sitä kyllä sain. Selässä sain tehdä kyllä töitä tasapainon kanssa, löytää yhteinen sävel ja saada pidätteet läpi. Tehtiin ravi-käynti siirtymisiä ympyrällä jotka onnistui todella hyvin, jonka jälkeen jatkettiin siirtymisiä laukka-ravi siirtymisillä. Oli kyllä todella hyvä ja kiva tunti!

By: Niki